Pekka Simonen: Sote-soppaa
Varmaan jokainen, joka seuraa yhteiskuntamme asioita, on odottanut sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen etenemistä jo turhautumiseen asti. Kukaan ei kiistä uudistuksen tarvetta. Eri puolilla maatamme asuvat ja erilaisissa elämäntilanteissa olevat ihmiset eivät ole lainkaan tasavertaisessa asemassa sote-palvelujen saatavuuden ja laadun suhteen. Päätöksentekijän ja veronmaksajan näkökulmasta myös sote-palveluiden kustannuskehitys on ollut jo pitkään täysin kestämätöntä.
Nykyisen hallituskauden alussa olivat odotukset korkealla. Ajattelin, että vihdoinkin sote-uudistus viedään fiksusti maaliin. Syksyllä kuitenkin tuli lunta tupaan. Maamme johdossa sotkettiin oudosti erilaiset hallintohimmelit ja poliittinen valtapeli soteen, jolloin uudistuksen perimmäiset tavoitteet näyttivät jäävän taka-alalle. Itse viestitin tällöin vahvasti omassa ryhmässäni, että nyt ei saa luovuttaa. Uudistusta on vietävä eteenpäin pitäen tiukasti kiinni ihmisten valinnanvapaudesta eli mahdollisuuksien tasa-arvosta ja valtion tulee vastata sote-rahoituksesta.
Tällä hetkellä hyvin toimeentulevat voivat käyttää monissa sosiaali- ja terveyspalveluissa ”ohituskaistaa” ja hakea palvelunsa nopeasti ja laadukkaasti yksityisiltä toimijoilta. Samoin useilla työssäkäyvillä on korkeatasoinen työterveyshuolto. Osalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin toivoa, että oman kunnan palvelut toimisivat asiallisesti. Valitettavasti monessa kunnassa terveyspalveluissa tarjotaan ”eioota” ja kuukausien jonoja. Etenkin pikkukunnissa osa sosiaalipuolen palveluista on jopa lainvastaisella tasolla. Siksi koen hyvin tärkeäksi, että tulevaisuuden sote:ssa jokaisella ihmisellä on aito valinnanvapaus taustastaan ja sosiaalisesta asemastaan riippumatta. Tällöin verorahat ohjautuvat sinne, mistä kukin saa tarvitsemansa palvelut parhaiten ja laadukkaimmin. Pitkällä aikavälillä se on myös tehokkain tapa käyttää verorahojamme.
Siksi koen hyvin tärkeäksi, että tulevaisuuden sote:ssa jokaisella ihmisellä on aito valinnanvapaus taustastaan ja sosiaalisesta asemastaan riippumatta.
Veromaksajan edun mukaista on myös valtionrahoitus. Jokainen verotustaso toisi tullessaan lisää byrokratiaa ja kokonaisverotus kasvaisi entisestään. Jos pohjoisen maakunnat joutuisivat itse verotuksellaan vastaamaan sote-palveluistaan, väestörakenteesta ja sairastavuudesta johtuen verorasituksemme olisi noin 1,5-kertainen Etelä-Suomeen verrattuna. Rahoittajana valtio voi myös paremmin estää eri alueiden järjettömän kilpavarustelun.
Reilu viikko sitten maamme hallitus julkisti uudet sote-linjauksensa. Niissä isoja asioita ovat mm. valinnanvapauden ja monituottajuuden selkiytyminen, sote-järjestäjän ja –tuottajan eriyttäminen, viiden yhteistyöalueen perustaminen sekä valtionrahoitus. Mukana on toki edelleen poliittisista syistä johtuen 18 maakuntaa ja niihin liittyvä hallinto, mutta hivenen byrokratiaa on saatu vähennettyä. Nyt tilanne näyttää jo paljon paremmalta. Jatkossa täytyy vaan huolehtia, että ihminen pidetään uudistuksen keskiössä. Samoin erilaiset toimijat yhden hengen yrityksestä isoihin julkisiin toimijoihin saakka täytyy olla aidosti samalla viivalla.
Pekka Simonen
Kaupunginvaltuutettu, kok
Hyvinvointilautakunnan jäsen
Pohjois-Pohjanmaan sote-ohjausryhmän vpj
Kirjoitus on julkaistu Rantapohjassa 14.4.2016