Koulukiusaamisesta kouluväkivaltaan

Vantaalaisessa koulussa koulukiusaaminen eteni väkivallan asteelle ja 11-vuotias uhri vietiin ambulanssilla sairaalaan. Julkisessa keskustelussa paheksutaan ja tuomitaan tapahtunut, mutta teemmekö edelleenkään tarpeeksi tällaisten ilmiöiden poistamiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi?

Vantaan tapauksessakin hankala tilanne koulussa oli jatkunut pitkään. Suomessa on jo pitkään toiminut kiitostakin saanut Kiva koulu hanke, kiusaamisen vastainen toimenpideohjelma. Siihen kuuluu mm. sovintokeskusteluja, joita kiusaamisilmiöitä kohdattaessa käydään. Siihen kuuluu myös laatusuositukset, joiden avulla koulut voivat seurata ohjelman toteuttamista. Kohdennetut toimenpiteet sisältävät selvittämiskeskusteluja ja seurantaa. Yle kertoi kuitenkin äsken, että monesti selvittämiskeskustelujen lopputulema on se, että uhri pyytää kiusaajiltaan anteeksi ja kiusaaminen jatkuu. Monesti kiusattu oppilas on myös joutunut vaihtamaan koulua ja kiusaaja jatkaa uusien uhrien metsästystä. Onko ohjelma epäonnistunut tärkeimmässä tehtävässään?

Kiusaamisen kitkemiseksi tarvitaan lisää voimaa. Kiusaamisen uhreiksi joutuvat ovat monesti koulussa muita etevämpiä, erottuvat massasta, ovat joissakin aineissa erityisen hyviä, mutta eivät välttämättä omaa sosiaalisia taitoja. Kiusaajilla taas on usein heikko itsetunto, pätemisen tarve ja mielenterveyden ongelmia. Kouluissa tulisi olla kapasiteettia tunnistaa näitä ja kyetä ohjaamaan ajoissa hoitoon. Huumeiden ja päihteiden käyttö on kitkettävä kouluista tehokkaalla ja varhaisella puuttumisella. Kiusaajien kotiolot on myös pystyttävä selvittämään ja ottamaan kiusaajien vanhemmat mukaan sosiaaliviranomaisten kanssa käytäviin selvittelyihin. Tällä hetkellä liian monet kiusatut ja kiusattujen vanhemmat ovat raportoineet siitä, että yhteydenotot kouluun tai viranomaisille eivät ole johtaneet minkäänlaisiin toimenpiteisiin. Poliisin paikalle pyytäminen on äärimmäinen keino, mutta siitäkin saatiin nyt Vantaalta esimerkki. Pahoinpitely koulussa on vakava rikos, mutta alaikäisten tekijöiden kohdalla rangaistukset ovat yleensä jääneet sormenheristelyn tasolle ja hukkuneet ”toimenpideohjelmiin”.

Kiusatulle tilanne on aina vakava. Kiusaamisella on kauaskantoisia seurauksia, jotka ulottuvat pitkälle aikuisikään saakka. Tasavallan presidenttikin on nyt puuttunut asiaan ja kehottanut kysymään kiusaajien kotioloistakin, mistä paha olo kumpuaa. Kiusaajista kasvaa monesti myös aikuisena työelämän kiusaajia, jos sinne asti selviävät. Työelämässäkin on nähty liian paljon työkyvyttömiksi kiusattuja ihmisiä. Meidän tulee tehdä kaikkemme, jotta estämme kiusaamisen yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Meidän tulee kyetä suojelemaan lapsiamme ja nuoriamme. Tarvitaan rajoja. Tarvitaan edes alkeellisia käytöstapoja, mitä pelkkä sosiaalinen media ei ilmeisesti kykene nuorisolle opettamaan.

Juha Hänninen
Kaupunginvaltuutettu (kok.) Oulu