Päivi Hirsso: Pelastaako yleislääketieteen erikoislääkärijoukko SoTe:n?

Vastikään julkaistussa laajassa tutkimuksessa todettiin perusterveydenhuollon lääkärimäärän tiheyden olevan yhteydessä väestön kuolleisuuteen. Kyse on siis pääsääntöisesti yleislääkärin työstä, mitä Suomessa tehdään tiiviissä yhteistyössä hoitotyön ammattihenkilöiden kanssa.

Tutkimuksen tulokset ovat hyvin siirrettävissä Suomeen. Laajan aineiston viesti oli selkeä; vaikka yleislääkärimäärä pieneni seuranta-aikana noin 5%, niin tilastollisten analyysien mukaan 10 yleislääkärin lisäys 100 000 potilaan väestöä kohden pidensi elinajan odotetta 51 päivää. Lisäksi kuolleisuus sydän- ja keuhkosairauksiin sekä syöpään väheni keskimäärin 1,2 %. Näin tietysti pitääkin olla, sillä perusterveydenhuollolla on keskeinen tehtävä pitkäaikaissairauksien ehkäisyssä, seulonnassa, primaaridiagnostiikassa ja hoidossa. Vertailuna todetaan, että 10 spesialistin lisäys 100 000 potilaan väestössä antoi noin 20 päivää lisää elinaikaa em sairauksien osalta.

Väestön ikääntyessä on herännyt keskustelu esimerkiksi syöpäseulonnan laajentamisesta iäkkäämpiin ikäryhmiin. Nykyiset seulontaohjelmat eivät riittävästi huomioi eliniän pidentymisestä johtuvaa lisääntynyttä sairastuvuutta. Sairauksien ennaltaehkäisy seulontoineen alentaa terveydenhuollon kokonaiskustannuksia, sillä varhaisessa vaiheessa todettu sairaus on usein pienemmin kustannuksin hoidettavissa. Säästetyistä elinvuosista puhumattakaan.

Emeritusprofessori Kekomäki on sanonut, että 1000 yleislääkäriä lisää perusterveydenhuoltoon, niin sote on ratkaistu. Pitää muistaa myös, että yleislääkäri perehdyttää oman työnsä ohessa nuoria lääkäreitä terveydenhuollon saloihin.

Peruspalveluiden hyvä saatavuus edellyttää lähipalveluyksiköiden verkostoa. Ikääntyvä väestö ja lapsiperheet arvostavat tuttua henkilökuntaa ja helppoa saavutettavuutta. Jokainen meistä jonossa ollessaan odottaa hoitonsa toteutuvan hoitotakuun aikarajoissa. Hoitoon pääsemisessä hoitotakuun maksimi ei saa olla normi. Hoidon odotetaan toteutuvan, jos mahdollista, kerralla mahdollisimman hyvään kuntoon eikä yksi vaiva kerrallaan. Ikääntymisen myötä tulevat pikku kremppatarpeet ja hoitoa vaativat sairaudet tuovat painetta myös aukiolojen laajentamiseen sekä sosiaalipalveluiden näkymiseen myös terveydenhuollossa.

Säästöihin ja palveluiden parantamiseen samanaikaisesti pyritään myös Oulun kaupungin ja yliopistosairaalan kesken käynnistyvässä rakenteellisissa uudistuksissa. Palveluiden järjestämistasolla haetaan luonnollisesti kustannustehokkuutta – asiakkaan mielestä joskus jopa niukkuutta. Rakenteitakin pitää todennäköisesti ravistella, sillä tavoitellut säästöt eivät synny puheilla vaan vaativat tiukkoja linjauksia ja jämäkkää johtamista.

Tästä kumpuaa itselläni tulevaisuutta koskeva ajatus sote-palveluyksiköstä lähellä kylä- tai kaupunginosaa; ei suuruuden ekonomialla vaan arkijärjellä toteutetuilla tarpeen mukaisilla lähi- ja kotiin tuotavilla palveluilla. Isoissa palvelukeskuksissa hoidetaan ne erityisosaamista ja -välineistöä tarvitsevat vaivat. Monimuotoisuus antaa vaihtoehtoja vähentämättä kuitenkaan väestön luottamusta palveluiden saatavuuteen.

Uskon, että noihin yksiköihin riittää tekijöitä töitä tekemään. SoTe-palvelutkin rakentuvat yhdessä kehittäen ja tehden!

Päivi Hirsso
Kirjoittaja on Kokoomuksen eduskuntavaaliehdokas ja erikoislääkäri