Ratkaisuja ylivelkaantumiseen

Suomen talous kasvaa ja työllisyys on korkeampi kuin 27 vuoteen. Silti on kymmeniä tuhansia ihmisiä ja yrittäjiä, joiden elämää vaikeuttaa ylivelkaantuminen. Vuoden vaihteessa ulosottovelallisia 246 000 ja maksuhäiriömerkintöjä oli noin 380 000 suomalaisella.

Ulosottovelallisten määrä on pysynyt jotakuinkin samana, mutta velkojen yhteenlaskettu kokonaissumma on kasvanut.

Kasvussa ovat myös maksuhäiriömerkinnät, jotka kasaantuvat yhä useimmin samoille henkilöille. Lähes kymmenellä prosentilla täysi-ikäisistä suomalaisista on maksuhäiriömerkintä. Se ylittää 1990-luvun laman jälkeiset ennätyslukemat.

Maksuhäiriömerkintä vaikeuttaa liian monen ihmisen arkielämää eri tavoin.

Hän ei välttämättä voi tehdä esimerkiksi vakuutus- ja matkapuhelinsopimusta. Asunnon ja työpaikan saanti on hankalaa. Siinä tilanteessa jokainen tarvitsee apua, neuvoa ja tukea, miten saada elämänsä tasapainoon ja tehdä opiskeluun tai työhön liittyviä hankintoja.

Jokaisen ylivelkaantuneen tausta on erilainen, vaikka yhtäläisyyksiäkin on. Moni yrittäjä ylivelkaantui laman aikaan. Joku ison asiakkaan konkurssin vuoksi, toinen arvonlisäveron tai muun veron maksuvaikeuksista johtuneiden velkojen korkeiden korkojen takia. Näihin on haettava neuvonnan lisäksi kokonaistaloudellisia ratkaisuja erilaisista markkinakorkoisista maksujärjestelyistä.

Yksityishenkilöiden ylivelkaantuminen johtuu yhä useammin siitä, että taloutta paikataan korkeakorkoisilla pikavipeillä.

Lainsäädäntöä muutettiin vuonna 2013 niin, että alle 2 000 euron luotoille asetettiin korkokatto. Tätä on kierretty tarjoamalla yli 2000 euron vippejä, jota on voinut nostaa pienemmissä erissä.

Eduskunnassa aihe on puhututtanut ja siitä on jätetty useampia lakialoitteita. Allekirjoitin kollega Toivakan lakialoitteen pikavippien korkokaton sääntelystä.

Pikaluottosääntely on yksi hallituksen kaavailemista toimenpiteistä puuttua ylivelkaantumiseen. Nyt oikeusministeri Häkkänen on käynnistänyt valmistelun, jolla tiukennettaisiin pikaluottosääntelyä siten, että kiristettäisiin sekä korkokattoa että luotonantajalle aiheutuvia seurauksia korkokaton rikkomisesta.
Esimerkiksi tilanteessa, jossa korkokattoa on rikottu ei kuluttajalla olisi velvollisuutta maksaa korkoa tai muita luottokustannuksia. Tämä toimisi niin sanktiona kuin myös ennaltaehkäisevästi.

Mari-Leena Talvitie

Kansanedustaja, Oulun kaupunginvaltuuston jäsen