Onko 1,25% paljon vai vähän?

Oulun kaupunginvaltuusto, eikä varsinkaan sivistys- ja kulttuurilautakunta pysty päättämään kulujensa sopeuttamisesta ilman uhriutumista. Puhutaan varhaiskasvatuksen ja opetuksen viiden miljoonan säästötavoitteesta. Kysymyksessä on väärä ilmaisu, sillä kyseessä eivät ole säästöt. Lautakunta on saanut käyttöönsä kuusi miljoonaa enemmän veronmaksajien varoja kuin edellisenä vuotena. SIKU-lautakunnan (=varhaiskasvatus, opetus, lukiokoulutus, kulttuuri ja liikunta) kulut ovat vuodessa n. 400 miljoonaa euroa. Viiden miljoonan euron sopeutus tuosta summasta tarkoittaa mitätöntä 1,25%:ia ! En osaa kuvitella yhtään yritystä, kotitaloutta tai yksityishenkilöä, joka ei pakon edessä pystyisi sopeuttamaan kuluja 1,25%. Tämän ei pitäisi olla mahdotonta, sillä 98,75% :iin kuluista ei tarvitse puuttua lainkaan.

Maakuntauudistuksen jälkeen SIKU-lautakunnan kulut ovat lähes 70% kaikista Oulun kaupungin kuluista. Kaikki muut kulut tulevat olemaan marginaalisia tämän lautakunnan päätöksiin verrattuna. Muut palvelualueet ovat osoittaneet kiitettävää venymiskykyä kulujen karsimisessa. Varsinkin hyvinvointi- ja terveyslautakunta on vaikeassa tilanteessa venynyt pieniin ihmeisiin. Vaihtoehtojen huvetessa alkavat talouden vääjäämättömät tosiseikat ohjaamaan toimintaa.

Sivistys- ja kulttuurilautakunnan palvelualueella ei moisia hälytyskelloja kuule lainkaan. Valtuutetut – erityisesti suurimman valtuustoryhmän (keskusta) ns.reuna-alueiden edustajat ryhtyivät vasemmistoliiton innostamana poistamaan hallintosäännön mukaista päätöksentekovaltaa kaupunginhallitukselta. Vuoden sisällä jo kolmannen kerran he osoittavat epäluottamuksensa kaupunginhallitukselle. Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana tätä on aikaisemmin tapahtunut vain kerran. Syynä epäluottamukseen on tietysti se, että kaupunginhallituksen pelätään tekevän päätöksiä, joissa kokonaisuus ja Oulun kaupungin veronmaksajien etu tulisi huomioitua siltarumpupolitikoinnin sijaan.

Kaksi kertaa kaksi on neljä. Kaksi plus kaksi on neljä. On siis aivan sama, laskeeko lukuja yhteen vai kertooko niitä keskenään, niin lopputulos on sama. Luvut ovat niin kuin ne lasketaan ja tälle periaatteelle on rakennettu kauhuskenaario siitä, että olemme muutaman vuoden päässä tilanteessa, jossa seuraukset ovat dramaattisempia kuin pieni sopeutustavoite – se on se kuuluisa äkkipysäys.

Jarmo J. Husso

Oulun kaupunginhallituksen jäsen

1.varakansanedustaja

Kategoriat: Yleinen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *