Eikö aktiivimallissa nähdä mitään hyvää?

Aktiivimallin väitetään olevan nöyryyttävä kokemus työttömälle. Mallissa on puutteensa, mutta myös ansionsa. Aktiivisuus vai passiivisuus? Siinä on ongelman syvin vastakkainasettelu.

Mallin vilpitön tarkoitus on edistää työllisyyttä, tarjota keino lyhentää työttömyysjaksoa ja estää syrjäytymistä. Mitä pidempään henkilö on pois työmarkkinoilta, sitä todennäköisemmin hän jää pysyvästi pienituloiseksi.

Kovin kritiikki mallia kohtaan aloitetaan yleensä sanoilla: ”On aivan kohtuutonta, että … ”. Vuosi sitten monet pitivät kolmen kuukauden haastatteluja kohtuuttomina ja puhuttiin pakkohaastatteluista.

Te-toimistoilta saatujen tietojen perusteella työttömät ovat kuitenkin olleet valtaosin tyytyväisiä, kun heihin otetaan yhteyttä ja tarjotaan palveluja. Ne näkyvät nyt parantuneina työllisyyslukuina (+ kaksi prosenttiyksikköä).

Rangaistukseksi mainittu 4,65 prosentin pienennys etuudessa vastaa yhtä omavastuupäivää kuukaudessa. Vähemmälle huomiolle on jäänyt tosiseikka, että omavastuupäivien määrää on mallin yhteydessä vähennetty kahdella! Ideologinen vastakkainasettelu valitsee ”sopivat” argumenttinsa.

Malli pyrkii poistamaan ns. kannustinloukkuja. Oikeampaa olisi puhua kannustinlaaksoista, sillä mukaan astuu monille tuntematon käsite: työllistymisveroaste.

Selkosuomella se kuvaa sitä summaa, jonka työtön menettää työllistyessään. Keskimääräinen työllistymisveroaste on 62,4 prosenttia, mikä tarkoittaa sitä, että työllistyessään 62,4 prosenttia tulojen lisäyksestä menetetään verotuksen kiristymisenä ja etuuksien pienenemisenä.

Yksinhuoltajat ovat suurimmalla todennäköisyydellä kannustinlaaksossa, sillä viidesosalla heistä työllistymisveroaste on yli 80 prosenttia, joten on edullisempaa olla työttömänä kuin vastaanottaa edes osa-aikatyötä. (Lähde: Valtiovarainministeriön tilastot).

Parjattu 18 tunnin palkkatyö kolmen kuukauden aikana pitää työnhakijan edut muuttumattomina. Lisäksi hänelle maksetaan tuosta 18 tunnin työstä palkka. Suojaosuus (edut eivät muutu) palkkatyölle on 300 euroa. Tätä on vaikea tulkita ”orjatyöksi”. Mielestäni se on mahdollisuus näyttää kyntensä itselleen ja nostaa omanarvontuntoa.

En tunne yrittäjää, joka palkkaisi työntekijän, jos yritys ei sellaista tarvitse. Vastaavasti en tunne yrittäjää, joka ei arvostaisi ahkeruutta tai palkkaisi tarvittaessa lahjakkuutta sellaisen nähdessään. Suomen parantuneista työllisyysluvuista eivät vastaa suuryritykset, vaan yli 100 000 pk-sektorin perheyritystä.

”Mitä pidempään henkilö on pois työmarkkinoilta, sitä todennäköisemmin hän jää pysyvästi pienituloiseksi.”

Mallin puutteet kulminoituvat te-keskusten resursseihin ja siihen, että Suomi ei ole tasalahjainen olosuhteiden maa. Tilastojen mukaan ensimmäiset kolme kuukautta työttömyyden alkamisesta ovat kriittisintä aikaa. Työttömyysjakson pitkittyessä kynnys työllistymiseen nousee ja syrjäytyminen uhkaa. Tulevaisuuden työttömyysturvan malli tulee väistämättä olemaan sellainen, jossa turva pienenee dramaattisesti palkitsevan alun jälkeen.

Mallien toimivuus on testattu useissa maissa ja meidän tulee rohkeammin hyödyntää niiden periaatteita. Olen vakuuttunut aktiivimallin laajasta vastustuksesta huolimatta, että sen kokeilu kannattaa, sillä aktiivisuus todellakin voittaa passiivisuuden.

Jarmo J. Husso

Oulun kaupunginhallituksen jäsen

1.varakansanedustaja

Kategoriat: Yleinen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *