Oulu takaisin koulukaupunkien joukkoon

Oulu on ollut Pohjois-Suomen monipuolisin ja suosituin koulukaupunki jo yli 400 vuotta. Viimeisen viidentoista vuoden aikana olemme kuitenkin luopuneet opetuksen laatua kuvaavista kärkisijoista. Annettavan opetuksen määrä on laskenut ja samanaikaisesti keskimääräinen opetusryhmän koko ja tukea tarvitsevien määrä ovat kasvaneet. Jatkuvan kouluverkkokeskustelun rinnalla on aika kysyä, mitä me haluamme kaupungin sivistyspolitiikassa tapahtuvan?

Nykyisen sivistys- ja kulttuurilautakunnan aloittaessa kesällä 2017 jouduimme välittömästi pohtimaan, mitkä olisivat sopivia säästökohteita. Vaihtoehtoina olivat muun muassa Oulu-lisän poistaminen, lasten- ja nuorten ilmaisista liikuntavuoroista luopuminen, henkilöstön lomauttaminen ja palveluverkon tiivistäminen. Päädyimme yksimielisesti välttämään toiminnan laadun heikentämistä ja tarkastelemaan, voidaanko laatu turvata vähentämällä taloutta kuormittavaa toimipisteiden määrää.

Sivistys- ja kulttuurilautakunta toimii kaupunginvaltuuston vahvistamilla resursseilla. Valtuustossa on käyty jo vuosien ajan katkeamatonta kouluverkkokeskustelua. Toiminnan laadun sijaan valtuustossa puhutaan rakennuksista aluepoliittisesta näkökulmasta. On tullut vaikutelma siitä, että koulurakennus on koulutuksen laatua tärkeämpi. Välillä keskustelua tuntuu ohjaavan periaatteellinen alueellisen tasa-arvon puolustaminen. Fakta on se, että jos veroäyriä ei koroteta tai velanottoa lisätä, on muihin kuin välttämättömiin toimipisteisiin käytettävä raha pois toiminnan laadusta. Edes vuokrien alentaminen ei auta kaupungin kokonaistilannetta, koska vuokranantajana on kaupungin oma liikelaitos.

Sekä opettajat että vanhemmat ovat huolissaan yleisopetuksen tasosta ja erityisen tuen riittämättömyydestä. Nyt tilanne alkaa olla vakava. Oulun kaupungin erityisen tuen tarpeessa olevien lasten vanhemmat ja omaishoitajat ovat tehneet joukkokantelun Pohjois-Suomen aluehallintovirastoon. Vanhemmat väittävät kaupungin evänneen tukea tarvitsevilta perheiltä sosiaalihuollon palveluiden ohella myös opetukseen ja kulttuuriin liittyviä palveluita. Viranhaltijat ja lautakunta tekevät parhaansa käytössä olevien riittävien resurssien kohdistamisessa, mutta tempoileva palveluverkkokeskustelu tekee pitkäjänteisestä suunnittelusta haastavaa.

Viimeisen vuoden aikana kaupunginvaltuusto on tehnyt sivistys- ja kulttuurilautakunnnan ja kaupunginhallituksen linjauksista poikkeavia, välillä jopa yllättäviä päätöksiä. Voidaankin kysyä, että ovatko kaupungin 200.000 asukasta valtuuston aluepoliittisten päätösten panttivankeja?

Olisi toivottavaa, että pystyisimme siirtämään keskustelun painopistettä enemmän itse oppimiseen ja opettamiseen. Laadun säilyttäminen ja erityisesti sen nostaminen edellyttää tehokasta tilankäyttöä ja Oulun näkemistä kokonaisuutena. Me allekirjoittaneet uskomme siihen, että sopeutustoimilla luodaan pohja Oulun nousulle takaisin koulukaupunkien joukkoon.

Jari Laru, KT, kaupunginvaltuutettu (kok.), sivistys- ja kulttuurilautakunnan jäsen

Heikki Kontturi, KT, kaupunginvaltuutettu (vihr.), sivistys- ja kulttuurilautakunnan jäsen