Jarmo Husso: Kauppa se on joka kannattaa
Vaan kun ei kannata. Miksi tähän on ajauduttu? Pihtisynnytetty sateenkaarihallitus on nostanut 53 erilaista veroa tai veronluonteista maksua! Arvonlisäveroa on kiristetty, keskituloisten tuloverotus on kiristynyt, ja jopa indeksitarkistukset on jäädytetty. Eläkeläisille tämä on taitetun indeksin lisäksi suoranaista rosvousta.
Edellä kerrottu on luonut kierteen, jonka keskiössä on ostovoima. Elämme palveluyhteiskunnassa, jossa palvelusektori ja kotitalouksien vapaaehtoinen kulutus luovat talouden kivijalan. Kun ostovoima ei kasva, kivijalan perusta rapautuu.
Investointien lasku jo neljänä vuotena peräkkäin todistaa, että usko tulevaisuuteen on loppumassa. Käyttötavarakaupan kruununjalokivi Stockmann on tästä huolestuttava esimerkki.
Yrittäjien olosuhteet, palkkojen sivukulujen kestämätön taso tai normiviidakko ovat pieniä murheita verrattuna siihen, mistä kaikki vaikeudet saavat alkunsa: tuotteilta puuttuu ostajat!
Mitä voimme tehdä ostovoiman palauttamiseksi?
Tuloverotuksen kiristämiset on peruttava ja kunnille sysättyjä uusimpia tehtäviä (hallituskaudella lisää yli 400) on peruttava. Jos tuloveroja kevennettäisiin, palkansaaja käsittäisi tämän kannustimeksi hyväksyä maltillinen palkkaratkaisu tulevissa neuvotteluissa.
Vasemmisto haluaisi jatkaa elvyttämistä, vaikka kahdeksan vuoden aikana sitä on kokeiltu ilman näkyvää tulosta. Jokainen ymmärtää, että se ei kiihdytä yksityisiä investointihaluja tai tuottavaa yritystoimintaa.
Suomen kyky kerätä verotuloja on romahtanut vuodesta 2008 lähtien pysyvästi. Silti julkiset menot ovat jatkaneet nousu-uralla, ikään kuin perustuen entiseen talouden kokoon tai yltiöoptimistisiin odotuksiin.
Valtiontalouden rakenteellista kahdeksan miljardin alijäämää sovittiin ratkaistavaksi kahdella eri tavalla: puolet veronkorotuksilla – mikä onkin toteutettu – ja puolet menoleikkauksilla julkiselta sektorilta, mistä ei ole juurikaan näyttöä.
Valtiontalouden leikkaukset on tehtävä ja julkisen sektorin kokoa on supistettava tulevien hallitusneuvottelujen alkajaisiksi. Vaaleissa kannattaa varoa ehdokasta, joka kaipailee elvytystä ja lupaa karkkia kaikille. Kirjoituksen otsikon väite toteutuu vasta, kun ostovoimaa palautetaan tavallisille kotitalouksille.