Me emme halua Ruotsin tielle

Me emme halua Ruotsin tielle

Alaikäisten, erityisesti alle 15-vuotiaiden lasten, tekemien rikosten määrä ja julmuus ovat lisääntyneet huolestuttavasti. Nopeita yhteiskunnallisia ratkaisuja ei ole, mutta kodeissa voi toimia ennaltaehkäisevästi jo nyt.

Hallitus tarttuu ongelmaan ripeästi ja laajalla skaalalla. Se suuntaa varoja sisäiseen turvallisuuteen ja erityisesti nuoriso- ja jengirikollisuuden ennaltaehkäisyyn ja torjuntaan. Muutokseen otetaan mukaan koko yhteiskunta lähtien neuvolapalveluista, kotien ja vanhempien kasvatusvastuun tuesta, varhaiskasvatuksesta sekä syrjäytymisen ja syrjinnän vastaisesta työstä aina kotoutumis- ja maahanmuuttopolitiikkaan saakka.Kun nyt katsomme, mitä Ruotsissa tapahtui kymmenen vuotta sitten, tilanne vaikutti melko viattomalta: tietyillä maahanmuuttajavaltaisilla asuinalueilla nuoret miehet eivät pärjänneet koulussa eivätkä saaneet töitä. Riskiperheet olivat viranomaisten tiedossa. Asialle ei silloin tehty riittävästi.

Nyt Ruotsissa noin 30 000 nuorta kuuluu jengeihin, jotka käyvät sisäisiä ja keskinäisiä sotia. Me emme halua Ruotsin tielle. Hallitus tekee paljon, mutta se tarvitsee jokaisen kodin ja vanhemman apua. Hallitus ei voi kirjata hallitusohjelmaansa vaatimusta vanhempien vastuusta. Sen pitää olla jokaiselle vanhemmalle selvä ilman kirjaustakin. Jos vanhemmuus on hukassa, on tehtävämme tarjota siihen tukea. Kun lapsi oireilee, pitää uskaltaa hakea apua matalalla kynnyksellä. Kaikkien aikuisten ihmisten lapsen elämässä pitää olla tässä vanhempien ohella tarkkana ja herkkänä. Uskon, että saamme lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut nyt parempaan kuntoon, ja että tukea vanhemmuuteen ja nuoruuden haasteisiin on saatavilla.

Ruotsin entisen poliisipäällikkö Carin Götbladin mukaan rikollisryhmiin ajautuvien nuorten ongelmien taustalla on usein se, että vanhemmat eivät ole tarpeeksi vanhempia: vanhemmuus on liian monessa perheessä hukassa, eivätkä vanhemmat seuraa tarpeeksi lastensa tekemisiä. Olen samaa mieltä, ja siihen on tultava muutos ennen kuin olemme isoissa ongelmissa. Olkaa kiinnostuneita lastenne elämästä! Pankaa kännykät pois ja jutelkaa. Kysykää mitä kuuluu, kuunnelkaa, olkaa läsnä, ulkoilkaa, syökää, viettäkää aikaa yhdessä. Uskaltakaa sanoa lapselle ”ei”, kun lapsi toimii väärin. Älkää pelätkö tuottaa lapsellenne pettymyksiä. Kehukaa ja kannustakaa, kun on kehujen aika. Lapset, joita rakastetaan ja jotka huomataan, nähdään ja kuullaan, eivät ala ihannoida väkivaltaa ja haaveilla gangsterin elämästä.

Ongelma ei poistu itsestään, kuten Ruotsissa luultiin. Me toimimme toisin. Me toimimme nyt, ja ”me” tarkoittaa meitä kaikkia: sinua, minua – koko yhteiskuntaa.

Juha Hänninen

Kansanedustaja