Jarmo Husso: Maahanmuuton kotouttamisen sudenkuopat
Osa meistä muistaa Vietnamin venepakolaiset tai Chilen sotilasjunttaa paenneet. Silloinkin käytiin samanlaista keskustelua siitä, kuinka meidän sosiaaliturvan piiriin tulee toimettomia ”ulkomaalaisia”. Vaan kuinka kävi? Molemmat ryhmät ovat kotoutuneet ja ahkeroineet Suomessa itselleen aseman, jossa heidän ei tarvitse olla minkäänlaisen arvostelun kohteena.
On siis todistettu, että kotoutuminen toimii niille, jotka eivät sitä olisi muutenkaan tarvinneet. He halusivat tulla osaksi suomalaista yhteiskuntaa.
Kotoutuminen ei toimii niille, jotka sitä eniten tarvitsisivat. He eivät halua kotoutua ja on ihan sama mitä heille kerrotaan kulttuuristamme, lainsäädännöstämme tai perinteisistä arvoistamme. Tämä on se joukko, joka kasvattaa julkista sektoria ja lisää kuluja ilman näkyviä tuloksia.
Turvapaikan hakijat ovat se haasteellisin ryhmä. Heidän suhteensa toimenpiteiden pitää olla
oikeudenmukaisia, tehokkaita ja jämäköitä:
- Oikeudellisesti hyvin säännelty.
- Nopeus ja tehokkuus
- Valitusoikeuden käsittelyajat minimiin.
- Jos kielteinen päätös , sitä tulee seurata nopea toimeenpano maasta poistamiseksi
- Jos myönteinen päätös, sitä tulee seurata nopea toimeenpano koulutukseen ja työelämään.
Näiden kahden vaihtoehdon välillä ei tule olla harmaata aluetta. Joko tai.
Työperäinen maahanmuutto on aivan erillinen kokonaisuutensa. On toimialoja, jotka eivät selviä ilman ulkomaista työvoimaa. Viittaan lyhyesti ns. Uuden-Seelannin malliin, jossa suoritetaan kriittisen järjen mukaista pisteytystä:
Mitä osaa ja mitä työvoimaa tarvitaan, onko työpaikka tiedossa, ikä, terveystiedot, rikosrekisterit jne.?
Kriteerien täyttyessä toivotetaan tervetulleeksi ja päinvastaisessa tapauksessa kirjan kannet kiinni ja kotimatka alkaa.
Jarmo J.Husso
Kansanedustajaehdokas, Kokoomus