Liikenteen päästöjä vähennettävä kaupunkiseuduilla

Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen vaatii merkittäviä päästövähennyksiä. Tämän allekirjoittaa jo lähes jokainen suomalainen. On päivänselvää, että mikään päästöjä tuottava sektori ei voi jatkaa nykyisellään. Myös viime päivinä puhuttaneen liikenteen on osallistuttava ilmastotalkoisiin, sillä se tuottaa noin neljänneksen Suomen kasvihuonepäästöistä. Henkilöautoliikenteen osuus kotimaan liikenteen päästöistä on noin 50-55 %.

Valtioneuvoston energia- ja ilmastostrategiassa todetaan, että liikenteen nykyinen energiantarve on niin suuri, ettei sitä kyetä korvaamaan uusiutuvilla polttoaineilla. Tarvitaan siis keinoja vähentää yksittäisten ajoneuvojen ja koko liikennejärjestelmän energiatehokkuutta.

Yksittäisten ajoneuvojen päästövähennykset on toteutettavissa autokantaa uudistamalla. Liikennejärjestelmän energiatehokkuus taas vaatii mittavaa muutosta tapaamme liikkua. On rehellistä todeta, että jatkossa liikkuminen ei voi perustua enää samassa mittakaavassa autoiluun. Sen tarvetta on voitava vähentää. On siis välttämätöntä pohtia, miten liikumme tulevaisuudessa töihin ja harrastuksiin.

Liikenteen päästöjen vähentäminen vaatii ymmärrystä maantieteellisistä eroista. Tarvitsemme maaseudulle ja kaupunkeihin erilaisia työkaluja päästöjen vähentämiseksi.

Iso osa Suomesta on harvaanasuttua maaseutua, jossa autoilulle ei käytännössä ole vaihtoehtoja. Siellä autot kuuluvat teille. Tällä harvaanasutulla maaseudulla asuu kuitenkin vain murto-osa suomalaisista. Tilastokeskuksen luokittelun mukaan 70% suomalaisista asuu kaupunkialueilla. 50% suomalaisista asuu Suomen 10 suurimmassa keskustaajamassa.

Autoilun tarpeen vähentäminen on helpointa kaupungeissa, joissa joukkoliikenne, pyöräily ja yhteiskäyttöautot voivat hyvin suunniteltuna ja toteutettuna tarjota vaihtoehdon oman auton omistamiselle ja käyttämiselle. Omasta autosta luopumisen ei tarvitse tarkoittaa elämänlaadusta tinkimistä.

Liikenteen päästövähennystavoitteiden saavuttaminen on pitkälti kiinni kaupunkien kyvystä suunnitella maankäyttöä, asumista ja liikennettä yhtenä kokonaisuutena. Jatkossa uudisrakentaminen on ohjattava toimivien joukkoliikenneyhteyksien varteen. On tavoiteltava entistä tiiviimpää ja eheämpää yhdyskuntarakennetta, jossa päivittäinen liikkuminen voi perustua ensisijaisesti joukkoliikenteeseen ja pyöräilyyn.

Kaupungistumista ei ole syytä hillitä, vaan muutto kaupunkiin on tehtävä mahdolliseksi yhä useammalle suomalaiselle. Nykyisin riittämätön tontti- ja asuntotarjonta muodostavat pahimman pullonkaulan kaupungistumiskehitykselle.

Kestävä liikenne ja kaupungistuminen on otettava seuraavan hallitusohjelman keskeisiksi teemoiksi. Niiden tukeminen vaatii valtiolta valmiutta investoida kestävään liikenteeseen sekä yhteistyötä suurimpien kaupunkiseutujen kanssa maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen liittyen.