Puolustuskykyä on viisaasti varjeltu

Julkaistu Seutumajakassa 14.1.2026

Maailmalla tapahtuu nyt paljon, kun suurvallat ovat siirtyneet aiempaa näkyvämpiin ja entistä suoraviivaisempiin toimiin. Aikamme karu tosiasia on, että kansainvälisessä politiikassa voima ratkaisee. Tämä ei palvele Suomea ja muita pieniä maita. Onneksi olemme olleet kaukaa viisaita ja pitäneet yllä puolustuskykyämme 1990–2020-lukujen rauhallisempana ajanjaksona.

Samaa viisautta ei kuitenkaan osoitettu kaikkialla Euroopassa. Muualla on mielihyvin nostettu rauhanosinkoa, eli laskettu puolustukseen osoitettuja määrärahoja kolmen vuosikymmenen ajan. Poikkeuksia löytyy enimmäkseen Venäjän rajanaapureiden joukosta. Nyt puolustukseen panostettavia rahamääriä nostetaan ja teollisuutta uudelleenrakennetaan kiivaasti. Kaikki tämä vaatii valtavasti aikaa ja rahaa.

Kaikki päätökset eivät olleet Suomessakaan viisaita. Maamme liittyminen jalkaväkimiinat kieltäneeseen Ottawan sopimukseen oli puolustuspoliittinen virheliike. Kokoomusjohtoinen hallitus päätti irtisanoutua sopimuksesta viime vuonna ja päätös sai lopullisen sinettinsä lauantaina 10. tammikuuta. Tästä eteenpäin jalkaväkimiinat ovat jälleen työkalu puolustajan työkalupakissa. Maamme rahalliset panostukset puolustukseen ovat suuria. Pelkästään syksyllä hallitus hyväksyi kuuden miljardin euron tilausvaltuuden Puolustusvoimille. Sillä käynnistettiin Maavoimien uudistus, jolla hankitaan uutta kalustoa ja modernisoidaan jo käytössä olevaa.

Päätöksen poikkeuksellisuudesta ei kerro ainoastaan rahasumma, vaan myös ajoitus. Maavoimien uudistus nimittäin käynnistettiin etuajassa 2030-luvun sijaan. On syytä huomata, että politiikassa asian kiirehtiminen vaalikaudella on poikkeavaa. Useimmitenhan poliitikoilla on tapana lykätä vaikeita päätöksiä viimeiseen saakka.

Maavoimien uudistuksen lisäksi Suomi on tehnyt muita puolustusta vahvistavia hankintapäätöksiä. Merivoimille rakennetaan Pohjanmaa-luokan aluksia ja Yhdysvalloista hankitaan F35-monitoimihävittäjiä. Etenkin jälkimmäisen kohdalla on kyse pelkkiä koneita suuremmasta kokonaisuudesta, sillä samalla rakennetaan niiden tarvitsema infrastruktuuri ja koulutetaan lentäjät uuden konetyypin käyttämiseen.

Puolustuskyvyn ylläpitäminen ei kuitenkaan rajoitu laitteisiin. Siksi valtiovarainvaliokunnassa on tällä kaudella osoitettu avustuksia ampumaratojen kehittämiseen ympäri Suomea. Hallitus on myös tehnyt osansa, jotta ratojen lupakäytäntöjä selkeytetään. Samalla reservin yläikärajaa on nostettu 65 vuoteen. Siten kokeneiden reserviläisten erikoisosaaminen on pidempään maanpuolustuksen apuna.

Mielestäni kalusto on kuitenkin lopulta vain osa puolustuskyvystä. Sitäkin tärkeämpiä ovat niiden käyttäjät – maanpuolustustahtoiset suomalaiset sotilaat.

Janne Heikkinen
kansanedustaja