Näkokulma Suomen NATO-yhteistyöhön
Työskentelin puolustusministeriössä v. 1995-1998, jolloin Jugoslavian hajoamissodat raastoivat Eurooppaa. Olin mukana tekemässä rauhanturvalain uudistusta, joka mahdollisti Suomen osallistumisen YK-operaatioiden lisäksi myös NATO:n kriisinhallintaoperaatioihin.
YK ei onnistunut rauhoittamaan entisen Jugoslavian aluetta. Perustettiin ensimmäinen NATO:n rauhanturvaoperaatio valvomaan Daytonin rauhansopimuksen sotilaallisten artiklojen toteutumista Bosnia-Hertzegovinassa v. 1995. Suomen ulkopoliittinen johto piti tärkeänä osallistumista operaatioon. Suomen osallistumisen valmistelusta vastasi yksikkö, jossa työskentelin.
Kansainvälisissä kenttäoperaatioissa toimin NATO-maiden edustajien kanssa mm. amerikkalaisen kenraalin ja brittiläisen suurlähettilään alaisena, saksalaisten, belgialaisten diplomaattien ja ranskalaisten erikoisjoukkojen kanssa. Näissä tehtävissä pääsin kurkistamaan NATO-maiden toimintatapoihin. Arvopohja ja toimintakulttuuri tuntuivat omilta.
Kokemukseni yhteistyöstä Venäjästä kansainvälisessä politiikassa ovat ristiriitaisemmat. Ensimmäinen kosketukseni on 90-luvulta, kun osallistuin Jeltsinin hallinon rauhanturva-asioiden konferenssiin Moskovassa. Kansainväliselle delegaatiollemme tarjottiin parasta mahdollista vieraanvaraisuutta.
YK:ssä näin toisenlaiset kasvot Venäjästä: venäläiset YK-päälliköt olivat taitavia diplomaatteja, mutta myös tunnettuja johtamiskäytännöistä, joilla pidettiin alaiset varpaillaan. Sama päällikkö, joka huusi pää punaisena mitättömästä asiasta, ilmaisi huolta turvallisuudestani lähtiessäni sodantuhoamaan Liberiaan. Venäläiset noudattivat myös vanhaa turvallisuuskoneiston toimintamallia, jossa perhe pidettiin vapaa-ajallakin visusti ulkona kansainvälisestä yhteisöstä.
Vaikka maailma on muuttunut, Venäjän valtiollinen johto, erityisesti presidentti Putin, elää kylmän sodan mielenmaisemassa.
Valtiollisen julmuuden ja kleptokratian perinne on Venäjällä pitkä. Päällikköni kertoi, kuinka venäläiset YK-virkamiehet kylmän sodan vuosina joutuivat tilittämään 2/3 YK:sta saamastaan dollaripalkastaan valtion kassaan, vain kolmasosa jäi itselle.
Venäjän hyökättyä Ukrainaan on vakava pohdinnan paikka, haluaako Suomi pysyä idän ja lännen välisellä vyöhykkeellä vai integroitua enenevästi läntiseen yhteisöön taloudellisesti, sotilaallisesti ja poliittisesti.
Edesmennyt YK:n pääsihteeri Kofi Annan sanoi: ”there is no security without development and no development without security”. Itämeren alueen ja Pohjois-Euroopan taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen vaikuttaa myös alueemme turvallisuuspoliittinen tilanne. Kansalliset ratkaisumme määrittävät, millainen maariski Suomi kansainvälisten investointien näkökulmasta on.
Sari Nurro
YTM, kaupunginhallituksen jäsen (kok)
Teksti on julkaistu Raahen Seudussa 9.3.2022.