Mielipide: Venäjä, Venäjä, Venäjä

Puolustusministeri Häkämies totesi syksyllä 2007 Washingtonissa pitämässään puheessa Suomen turvallisuuspoliittiseksi haasteeksi ”Venäjä, Venäjä, Venäjä” ja ennakoi raadollisen voimapolitiikan paluuta. Venäjän hyökkäys Ukrainaan osoittaa, että puheella oli katetta.

Muutin 90-luvulla New Yorkiin, jossa työskentelin YK:n päämajan aseriisuntaosastolla. YK:ssa suurvaltasuhteiden viileneminen alkoi näkyä vuosituhannen vaihteessa. Välien viilenemiseen vaikuttivat mm. sodat Kosovossa ja Irakissa sekä asevalvonnassa USA:n vetäytyminen kahdenvälisestä ohjussopimuksesta (Anti-Ballistic Missile Treaty) ja NATO-maiden päätös alkaa kehittää ohjuspuolustusjärjestelmää Eurooppaan

Venäjä oli raivoissaan sopimusmuutoksista, koska se piti sopimuksia takeena strategisesta suurvaltatasapainosta.

Putinin-Lavrovin turvallisuuspoliittiseksi linjaksi on 2000-luvulla vakiintunut malli, jossa Venäjä syyttää muita globaalin tai lähialueensa turvallisuuden heikentämisestä, josta syystä Venäjän on puolustettava etujaan. Turvattomuuden kokemus on mielenkiintoinen, koska Venäjä on lähialueensa ainut suurvalta mm. ydinsulkusopimus NPT:n tunnustama ydinasevaltio. 2010-luvulla Venäjän ulkopolitiikan koepalloista lännen yhtenäisyyden testaamiseksi ja hämmennyksen aiheuttamiseksi tuli vaarallinen itsetarkoitus.

Miksi Venäjä toimii näin ja hyökkäsi Ukrainaan? Syitä on varmasti monia.

Ukraina oli toiseksi suurin entisistä neuvostotasavalloista ja siksi Ukrainan länsipyrkimykset ovat luultavasti erityisesti ärsyttäneet Venäjän johtoa. Moskovassa on superrikkaita enemmän kuin New Yorkissa, mutta Venäjä on YK:n kehitysohjelma UNDP:n inhimillisen kehityksen indeksillä sijalla 52. Moni entisistä Varsovan liiton maista tai alueista on integroitunut länteen ja hyötynyt siitä: 12 on inhimillisessä kehityksessä Venäjää korkeammalla sijalla.

Presidentti Putin on viimeisiä kylmän sodan ajan valtiojohtajia Euroopassa. Hyökkäyksellä Ukrainaan on ulko- ja sisäpoliittinen viesti, että rautaesirippu on presidentin mielessä olemassa ja muutosta haluavat laitetaan ruotuun. Sodanvastaiset mielenosoitukset yli 50 kaupungissa Venäjällä kuitenkin kertovat, etteivät kansalaiset tue sotaa varauksetta. Samaa kertoo venäläisen reserviupseeriliiton sodan vastainen avoin kirje.

Länsimaat ovat olleet naiiveja turvallisuuspolitiikassa koko 2000-luvun.

EU:n kriisinhallintakykyä on puuhattu 90-luvulta lähtien, mutta konkretiaa on vähän. Maailmanjärjestö YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moonille peruskirjan rauhan ja turvallisuuden ydintehtävät olivat hankalia, eikä hän halunnut toimia aktiivisesti kuten edeltäjä Kofi Annan. Venäjän hyökättyä Ukrainaan nykyisen YK:n pääsihteeri Guterresin rooliksi on jäänyt vain teon tuomitseminen.

Sari Nurro
YTM, kaupunginhallituksen jäsen (Kok.)
Raahe

Teksti on julkaistu Kalevan yleisönosastolla 3.3.2022.

Kategoriat: Uutiset

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.