Sosiaali- ja terveyspalvelut kaipaavat enemmän valinnanvapautta ja vähemmän jonoja

Tammikuussa käydään Suomen historian ensimmäiset aluevaalit, joissa valitaan aluevaltuustot uudistamaan sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluita. Perustettavat hyvinvointialueet muodostavat vasta hallinnon. Sote-palvelujen varsinainen uudistaminen jää aluevaalien jälkeiseen aikaan. Ei ole merkityksetöntä, ketkä näistä asioista ovat päättämässä.

Aluevaaleissa on kyse siitä, miten sujuvasti ihmiset pääsevät terveyskeskukseen, ikäihmisten hoivakotiin tai lastensuojelun palveluihin. Kyse on myös siitä, miten nopeasti pelastus- ja ensihoitopalvelut toimivat. Aluevaltuustoissa on riitettävä rohkeutta uudistaa palveluita, jotta hoitoon pääsy paranee ja rajallinen rahamäärä riittää ikääntyvän väestömme palveluiden rahoittamiseen.

2020-luvun sote-palveluissa hyödynnetään digitaalisia ja liikkuvia palveluita, kuten etävastaanottoja ja terveysbusseja. Palvelut tuodaan sinne, missä ihmiset ovat – jopa kotisohvalle. Palvelujen laatu ja saavutettavuus ovat tärkeämpiä kuin terveyskeskusten seinät ja vanhat kuntarajat. Byrokratian sijaan rahojen on ohjauduttava ihmisen hoitoon ja hoivaan.

Palvelujen uudistamisessa on ajateltava asiakkaan ja veronmaksajan näkökulmasta. Ideologiset syyt eivät saa estää järkiratkaisuja. On perusteltua, että hyvinvointialueen lisäksi palveluja voivat tuottaa myös yritykset ja sote-alan järjestöt, joissa yleensä syntyvät parhaat innovaatiot palveluiden uudistamiseksi. Ei ole väliä, kuka palveluja tuottaa, kunhan niihin pääsee sujuvasti ilman tarpeetonta jonotusta.

Kun terveyskeskukseen pääsee heti, kun ongelmia ilmenee, säästämme pitkän pennin, kun ihmisiä ei tarvitse lähettää suoraan Oulun yliopistolliseen sairaalan. Ennaltaehkäiseviin palveluihin ja ongelmien varhaiseen ratkaisemiseen on siksi panostettava nykyistä enemmän.

Yksi keino varmistaa nopea ja sujuva hoitoon pääsy ovat palvelusetelit, joiden avulla ihminen voi itse päättää, mistä palvelunsa hankkii. Esimerkiksi mielenterveyspalveluissa olisi hyvä ottaa käyttöön terapiatakuu, joka takaisi, että hoitoon pääsee nopeasti. Jos hyvinvointialue ei kykenisi itse tarjoamaan palveluita lakisääteisessä määräajassa, olisi ihminen oikeutettu palveluseteliin, jolla avun voisi hakea myös yksityiseltä palveluntuottajalta.

Tarvitsemme sosiaali- ja terveyspalveluihin enemmän valinnanvapautta ja vähemmän jonoja. Kaiken tämän rahoittamiseen tarvitsemme vastuullista taloudenpitoa – emme maakuntaveroa.

Niilo Heinonen, kaupunginvaltuutettu, tarkastuslautakunnan puheenjohtaja, aluevaaliehdokas, Oulu

Kirjoitus on julkaistu Kalevan yleisönosastossa 17.1.2022

Kategoriat: Uutiset

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.