Palveluverkossa on valittava ruton ja koleran välillä

Alkuun on todettava kaksi perustavaa laatua olevaa tosiseikkaa: En tiedä yhtään kaupunginvaltuutettua, joka ei haluaisi ratkaista homekoulujen ongelmaa nopeasti ja oppilaiden parhaaksi. Toiseksi: kouluverkon osalta on päätetty, että ala-asteet ovat lähikouluja, ylä-asteet alueellisia ja lukiot seudullisia. Näiden kahden peruskiven varaan pitäisi suhteellisen kivuttomasti – kokonaisuuden ja talouden tasapainottamisen nimissä – pystyä rakentamaan yhteistä sopua asioista.

Näin ei kuitenkaan tapahdu. Palveluverkkosuunnitelmassa mainitaan nimeltä 48 eri toimintoa, joihin tulisi kohdistaa rakenteellisia uudistuksia, mutta jokaiselle näistä, ihan jokaiselle, löytyy soihdunkantajansa ja puolustajansa. Kyllä, kyllä mutta ei meidän asukastupaa, ei meidän kirjastoa, ei meidän lukiota! Kaikki ammattilaisten virkavastuulla tekemät laskelmat, väestöennusteet ja talouden tosiseikat äänestetään vääriksi.

Palveluverkon kipeimmät kohdat ovat niistä, joista pidetään eniten mekkalaa. Esimerkiksi lukiot saadaan kuulostamaan paikoilta, joiden tulisi olla kävelymatkan päässä omalta postilaatikolta. Lukioikäinen saa hetken kuluttua ajaa nopeusrajoitettua autoa 80km/h, liittyä vapaaehtoisena laskuvarjojääkäreihin, harrastaa seksiä laillisesti, ajaa tonnien painoista traktoria pikitiellä tai metsästää riistaa. Miten ihmeessä tämä sama ikäluokka ei osaa, pysty eikä jaksa kulkea bussilla Oulunsalosta Raksilaan? Ammattikoululaisille tai toisen asteen opiskelijoille tämä ei ole ollut ongelma vuosikymmeniin.

50,3% Oulun lukiolaisista käy jo tällä hetkellä muuta lukiota kuin omaa ”lähilukiotaan”. Miksi? He haluavat oman erityislahjakkuutensa tai opintosuuntautuneisuutensa takia saada opetusta siellä, missä he olettavan sen olevan heille parasta. Keskustan lukioiden lakkauttamisesta ei ole desibelit nousseet, vaikka palveluverkon toteutuessa Oulujoen pohjoispuolelta Oulun kaupungin ylläpitämä lähin lukio löytyy hetken kuluttua Haukiputaalta!

Oulun kaupungilla on liikaa seiniä. Pelkästään kunnossapitovelan pysäyttämiseksi määrärahoja pitäisi nostaa 30M€ vuodessa (lähde: Tilakeskuksen lausunto palveluverkosta) ja samaan aikaan kuitenkin olemme pakoitettuja rakentamaan uusia neliöitä Kiiminkiin ja Oulunsaloon nykyisten lisäksi. Yhtälö on mahdoton.

Viimeistään nyt on päätettävä rakenteellisten uudistusten vai opetuksen laadun ja henkilöstön välillä. Ovatko tuntikehykset, lisääntyvät kielivalinnat, riittävät resurssit ja terveet koulutilat tärkeämpiä kuin kuntaliitosta edeltävän ajan seinien ihannointi?

Jarmo J Husso
Kaupunginhallituksen jäsen

Kategoriat: Yleinen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *