Hanna Saari: Edessä elämäntaparemontti

Vaalikentillä muutaman viikon kiertäneenä ja lukuisia ihmisiä tavanneena, kuva siitä mitä ihmiset oikeasti haluavat, alkaa hahmottua. Lääkäripalveluiden saatavuus, hyvä ja ilmainen koulutus ja sekä vähäosaisimpien toimeentulo ovat suurimpia huolenaiheita. Kaikkien näiden asioiden säilymistä halutaan.

Vaalien aika on siitä vaarallista aikaa, että uusia työpaikkoja ja uutta kasvua talouden madonluvuista piittaamatta luvataan hulvattomasti. Ehdokkaan tulosvastuu äänestäjälleen on kuitenkin kertoa suoraselkäisesti, millä Suomi lähtee uuteen nousuun.

Puheet miljardiluokan leikkauksista eivät ole turhia. Jokainen meistä kuitenkin ymmärtää, että voimme tehostaa ja leikata vain tiettyyn pisteeseen asti, sillä jossain vaiheessa tehostaminen alkaa vaikuttamaan laatuun.

Uuden eduskunnan ratkaistavaksi tulevatkin heti kättelyssä uuden sote-palveluiden järjestämistä koskevan lain valmiiksi saattaminen sekä hyvän ja ilmainen koulutuksen varmistaminen. Selvää on, että mikäli koulutuksen laadusta ja hinnasta ei haluta tinkiä, jäävät muutoksen kohteeksi rakenteet. EVA:n ehdotus yliopistojen opetus- ja tutkimusyksikköjen puolittamisesta on juuri tätä. Nämä ehdotukset lähtevät siitä, että vaikka Suomi on edelleen opiskelun ja koulujärjestelmän mallimaa, on sijoituksemme maailmanlaajuisessa yliopistojen vertailussa pudonnut yli sadalla. Meillä on ongelmia kyvyssä luoda ja ottaa käyttöön innovaatioita. Olemmekin lähteneet tekemään yliopistouudistusta, jolla tähdätään yliopistojen erikoistumiseen ja liian pirstaleisen kentän yksinkertaistamiseen. Yliopistojen pitää vastata entistä paremmin myös siihen, että toisen asteen koulutusta kehitetään mm. valinnanvaraa lisäämällä. Kun yliopistoja uudistetaan ja trimmataan entistä paremmiksi, asettaa se painetta lukiokoulutukseen. Lukioiden on pystyttävä entistä paremmin valmistamaan opiskelijoitaan korkeakouluja varten.

Ammattikoulutusta mietittäessä suuri kysymys kuuluu, koulutammeko riittävän ammattitaitoisia koululaisia? Ja koulutammeko heitä oikeisiin ammatteihin? Omasta maakunnasta ja varsinkin sen eteläisistä jokilaaksoista löytyy hyviä esimerkkejä yritysten ja koulujen välisestä hyvästä yhteistyöstä. Koulutuslinjat ovat alueen tarpeisiin sopivia ja uusiin vaatimuksiin pystytään reagoimaan nopeasti. Tässä ei kuitenkaan saa herpaantua – työelämä muuttuu yhä pirstaleisemmaksi ja projetiluontoiseksi.

Se missä olemme tänä päivänä koulutuksen, yrityskentän ja työllisyyden kanssa ei ole tapahtunut yhdessä yössä. Ministeri Vapaavuori on puheissaan verrannut Suomea usein keski-ikäiseen henkilöön, jolle ongelmat kerääntyvät pikkuhiljaa.

Jos nyt kuvittelemme, että tilanne voidaan pelastaa jollakin ihmeratkaisulla tai tempulla kuten tipaton tammikuu tai urheiluleiri Vuokatissa, niin olemme väärässä. Tosiasiassa keski-ikäinen henkilö pelastuu vain sillä, että hänelle tehdään kunnollinen pitkäkestoinen elämäntaparemontti. Suomen talouteenkaan ei ole olemassa yhtä yksittäistä verotuksen muutoskikkaa, jolla kaikki muuttuu hetkessä paremmaksi.

Mitä elämäntaparemontti valtiontaloudessa tarkoittaa? Valtion taloutta pitää oikeasti tasapainottaa ilman, että se syö tulevaisuuden eväitä. Sitä pitää osata tasapainottaa myös niin, ettei se syö meidän pohjoisessa asuvien elinoloja. Tämä taas tarkoittaa juuri edellä mainittuja koulutuksen ja innovaatiojärjestelmän kuntoon laittamista, rakenteiden uusimista, investointien oikeaa kohdentamista ja ennen kaikkea kannustavampaa verotusta ja joustavampia työmarkkinoita. Näillä lupauksilla ja tavoitteilla on hyvä mennä kirkkain lyhdyin äänestäjien eteen.