Alueiden vahvistaminen on koko Suomen etu
Itä- ja Pohjois-Suomi elävät murroskautta, jonka juuret ovat syvällä historiassa ja talouden rakenteissa. Viime vuosien vaimea talouskehitys sekä muuttotappio ovat horjuttaneet elinvoimaa maakunnissa. Rahoituksen pullonkaulat ja kutistuvat EU-ohjelmaresurssit vaikeuttavat alueiden uudistumista.
EU:n alueille kohdennettavien tukien vahvistaminen ei ole pelkkä talous- tai aluepoliittinen toimi – se on myös kansallista varautumista. Itä- ja Pohjois-Suomen merkitys huoltovarmuudelle, rajaturvallisuudelle ja puhtaan energian tuotannolle kasvaa jatkuvasti.
Alueet tarvitsevat konkreettisia toimia: yritysten investointimahdollisuuksia on vahvistettava ja Itä- ja Pohjois-Suomi on syytä nostaa korkeimpaan tukialueluokkaan tulevalla EU-ohjelmakaudella. Saavutettavuus, kuten väylä-, lento- ja ratayhteyksien pysyvä rahoitus, on välttämätöntä, jotta asukkaat ja yritykset aidosti sitoutuvat alueille.
”EU:n aluekehitysrahoituksen tarkoitus on tasoittaa alueellisia, sosiaalisia ja taloudellisia eroja.”
EU:n aluekehitysrahoituksen tarkoitus on tasoittaa alueellisia, sosiaalisia ja taloudellisia eroja. Rahoitusleikkaukset lisäävät näitä eroja, heikentävät työllisyyttä ja paikallisyhteisöjen elinvoimaa ja kokonaisturvallisuutta pohjoisilla harvaan asutuilla alueilla.
Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnat edellyttävät, että Suomi puolustaa määrätietoisesti pohjoisten harvaan asuttujen alueiden Suomen EU-jäsenyyssopimuksen mukaista ns. NSPA-rahoitusta EU-neuvotteluissa ja varmistaa, että alueiden erityispiirteet tunnistetaan ja huomioidaan myös tulevalla EU-rahoituskaudella.
Periferisillä alueilla kautta Euroopan on suuri huoli EU-komission esittämästä uuden rahoituskauden keskitetystä hallintomallista, joka tarkoittaisi painopisteen siirtoa alueellisesta ja kunnallisesta itsehallinnosta valtiojohtoisuuteen. Komission ehdotus kumppanuussuunnitelmista (National Regional Partnership Plans) pahimmillaan ohittaisi maakunnat aluekehityksen keskeisinä toimijoina. Pienevien resurssien tilanteessa uudessa mallissa on myös riski repivän kilpailuasetelman syntymisestä kansallisesti maatalous- ja koheesiorahoitusten välillä.
On tärkeää, että Suomen hallitus ja eduskunta tunnistavat tilanteen vakavuuden ja toimivat määrätietoisesti alueiden elinvoiman varmistamiseksi.
Sari Nurro
eduskuntavaaliehdokas, Raahe