Maakaupat alkavat neuvotteluista

Vapaa kaupankäynti saa alkunsa silloin, kun halukas ostaja kohtaa halukkaan myyjän. Suomessa asetelma on kuitenkin ollut osassa kunnista maakaupoissa nurinkurinen: halukas pakkolunastaja löytää haluttoman myyjän. Kyse on tietenkin kunnan suorittamasta pakkolunastuksesta. Orpon hallitus vihdoinkin korjaa pitkäaikaisen suomalaisen lainsäädännön ongelman.

Tähän saakka pakkolunastuksista maksetut korvaukset ovat olleet selvästi alimitoitettuja. Paikoittain tätä on käytetty hyväksi eri puolilla Suomea. Periaatteellisesti pakkolunastuksen pitäisi olla vihoviimeinen keino, eikä tavallinen työkalu. Ongelma korostuu esimerkiksi rakennettaessa tuulivoimaloiden sähkönsiirtolinjoja.

Lunastuslaki on peräisin vuodelta 1977. Lakia on kuluneen puolen vuosisadan aikana toki päivitetty, mutta sen korvausperusteita ei ole tuotu nykyaikaan, vaan ne ovat jääneet kekkosenaikaan. Maan käyttötarve tulee kasvamaan entisestään sitä mukaa, kun puhtaan siirtymän teollisuuden investoinnit alkavat toteutua. Siksi lunastuslaki on tuotava nykypäivään ja kansan oikeustajua vastaavalle tasolle.

Lunastuskorvauksia muutetaan siten, että lunastettavasta omaisuudesta tulisi määrätä käyvän hinnan sijasta sen markkina-arvoa vastaava täysi korvaus. Vaikka käytännössä näiden välinen ero on vähäinen, parantaa arviointimenetelmien monipuolistaminen maanomistajan neuvotteluasemaa.

Jatkossa maaomaisuuden arvo määritetään arvioitavan omaisuuden parhaan, tuottavimman ja todennäköisimmän käyttötarkoituksen mukaan. Korvauksiin tehdään 25 % tasokorotus, jolla tasataan omaisuuden arvokkuuden arvioinnin laajoja epävarmuuksia. Myöskään kaavoituksen tuomaa arvonnousua ei jatkossa vähennetä.

Lakiuudistuksen eri muutosten laajempi tavoite on muuttaa julkisen vallan ja maanomistajan välisten maakauppojen luonnetta. Lähtökohta ei voi olla se, että pakkolunastus voi olla uhkana alusta pitäen. Kauppojen tulee olla neuvotteluita. Tähän tilanteeseen päästään sillä, että maanomistajalla on käytössään useampia lakisääteisiä työkaluja ja takuita maaomaisuuden todellisen arvon toteamiseksi. Erityisen tärkeitä nämä ovat, jos ja kun tavallisen ihmisen vastapuolella on julkinen valta, joka on usein ihmistä vahvempi.

Kuntapuolen edustajat ovat kritisoineet uudistusta siitä, että tasokorotus nousee hintoihin ja estää maakauppojen syntymisen. Tässä katseen voi suunnata Ruotsiin, jossa tehtiin samankaltainen uudistus. Hinnat eivät ole merkittävästi nousseet, eikä kaupanteko ole loppunut. Uudistuksen myötä kuntien on jatkossa harkittava, suunniteltava ja neuvoteltava sanelemisen sijaan.

Lunastuslain korvausperusteiden päivitys on ollut yksi tärkeimmistä poliittisista tavoitteistani. Olen äärimmäisen tyytyväinen, että nyt maanomistajien perustuslaillinen omaisuudensuoja paranee.

Janne Heikkinen
Kansanedustaja