Hyvinvoinnilla on hinta ja tänään se on edullisempi kuin huomenna

Vuonna 2050 nuorimman lapseni täyttäessä 28-vuotta arviolta joka viides maapallon asukas on yli 60-vuotias. Nykyuralla jatkettaessa lähes 2/3 valtioiden budjeteista kuluisi kansansairauksien hoitoon. Väestö ikääntyy, ihmisten toimintakyky alenee ja kansansairauksien määrä lisääntyy, joten terveydenhoitoon menevät kulut lisääntyvät samalla, kun työtä tekevien ja veroja maksavien ihmisten osuus pienenee.

Ihmisen elinvoima ja toimintakyky lähtee elintasosta ja elämänlaadusta. Merkityksellisen ja onnellisen elämän perusteiksi on yhdessä huolehdittava, että toimivien terveyspalveluiden lisäksi ihmisillä on koti, ruokaa, töitä tarjolla, mahdollisuus kouluttautumiseen, mielekkäisiin ja kohtuuhintaisiin harrastuksiin, sekä perheeseen tai muuhun ryhmään kuulumiseen.

On siis ensiarvoisen tärkeää, että väestön terveyteen ja pitkäaikaissairauksien ennaltaehkäisyyn kiinnitetään huomiota merkittävästi enemmän nyt, kun sillä on mahdollisuus tehokkaasti vaikuttaa tulevaisuuteen.

Kansansairauksien hoitoa varten yhteiskunnan toimijoiden on tiivistettävä yhteistyötä. Ei riitä, että esimerkiksi yksittäisellä hyvinvointialueella mietitään sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistä, vaan väestön terveyden edistämiseen on suhtauduttava monitieteisesti ja laaja-alaisemmin tehden yhteistyötä muun muassa yritysten, järjestöjen, tutkimuslaitosten ja koulutuksen järjestäjien kanssa. Terveyden edistämisen on perustuttava uusimpaan ja tutkittuun tietoon.

Usein Euroopan Unionista puhuttaessa keskitytään siihen talouden, kulttuurin ja turvallisuuden toimijana. Unionilla on kuitenkin myös merkittävä rooli koko maanosan väestön terveyden edistämisen ja toimintakyvyn alenemisen haasteiden selättämisessä. Korona osoitti, että EU:ssa tulisi olla valmiit, yhteneväiset käytännöt, sillä kamppailemme globaalisti samojen haasteiden kanssa myös terveydenhuollon sektorilla.

Euroopan Unionin on omalta osaltaan ohjattava ja kannustettava jäsenvaltiota huolehtimaan entistä tiukemmin terveyden edistämisestä, toimintakyvyn alenemisen estämisestä, sekä luomaan taloudellisia kannustimia näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

Euroopan Unionista lähtien on linjattava, että lisäämme ennaltaehkäisevää työtä ja panostamme lasten ja nuorten mielenterveystyöhön. Miten selviämme, jos nuoret voivat huonosti ja heistä ei kasva työ- ja toimintakykyisiä aikuisia? Lasten ja nuorten hyvinvointiin ja mielenterveyteen on panostettava, jotta mahdollisimman moni voisi hyvin, eläisi onnellista ja merkityksellistä elämää ja olisi tulevaisuudessa työkykyinen.

Susanna Kisner,
Sairaanhoitaja, TtM
Kaupunginvaltuutettu ja aluevaltuutettu (Kok.)
Eurovaaliehdokas