Sofia Ervasti: Vanhustenhoito myrskyn silmässä!

Viime aikoina ilmi tulleet epäkohdat vanhustenhoivassa ovat koskeneet enimmäkseen hoitajamitoitusta ja lääkehoidon epäselvyyksiä. Nämä tapaukset ovat kirvoittaneet useat politiikan vaikuttajat etsimään ongelmaan liian yksioikoista ratkaisua. On vaadittu hoitajamitoituksen kirjaamista lakiin siten, että mitoitus olisi vähintään 0.7 hoitajaa hoidettavaa kohti. Ongelma on kuitenkin huomattavasti laajempi, eikä ratkaisu löydy kirjaamalla lakiin 0.7 tai syyllisiä etsimällä.

Toimiva ratkaisu vaatii sen, että huomioidaan vanhustenhoito kokonaisuutena. Otetaan huomioon niin laitoshoidossa, tehostetussa palveluasumisessa, kotihoidossa kuin omaishoidossakin olevat. Kaksi jälkimmäistä ryhmää jäi alku kiireessä täysin huomiotta. Maassamme on ensinnäkin noin 50 000 kotihoitoa saavaa ikäihmistä, joille on hyvin tärkeää saada viettää turvallisia eläkepäiviä tutussa ympäristössä ja mahdollisimman pitkään kotihoidon tuella. Toisaalta omaishoito on yksi hienoimmista tavoista mahdollistaa hoiva läheisten ihmisten ympäröimänä ja omassa kodissa. Voiko tämän parempaa ratkaisua kukaan elämänsä ehtoopäiville toivoa?

Vanhustenhoitoon kattavaa ratkaisua hakiessa, tulee huomioida asenne, mitoitus, kokonaiskuva ja rahoitus. Tärkeintä on, että asenne ja arvostus ikäihmisten hoivaan ovat kunnossa. Meidän kaikkien on syytä tarkastella suhtautumista ikääntymiseen ja vanhuksiin ja sitä millaisena osana yhteiskuntaa me heidät näemme.

Tuodaan esiin niitä hoitopaikkoja, joissa niin ikäihmiset kuin hoitajatkin viihtyvät. Kuunnellaan sitä, mikä tekee näistä paikoista niin hyviä ja mitä seikkoja laadukkaan hoivan tuottaminen vaatii. Negatiivinen uutisointi on suureen yleisöön menevää mutta kovin lyhytnäköistä politikointia. Mikään valvonta ei riitä, jos asenne ei ole kunnossa.

Hoitajamitoituksen on oltava riittävä, mutta yhtä tiettyä oikeaa lukua ei ole olemassa. Hoidon yksilöllinen tarve määrittää hoitajamitoituksen. Terveydenhuollossa on olemassa menetelmiä, joiden avulla voidaan määritellä hoidon tarvetta. Tärkeää on myös, että jokainen otetaan hoidossa huomioon yksilönä, jolla on omat tarpeet ja toiveet. Tulee myös nähdä ikäihmiset muunakin kuin vain hoidon kohteena. Vanhusten tulee saada elää omannäköistä elämää asuinpaikasta huolimatta!

Toisaalta henkilöstömitoituksessa täytyy ottaa huomioon, että hoitohenkilökuntaa on riittävästi jokaiselle sektorille, niin pysyviin hoitoyksiköihin, kotihoitoon kuin omaishoidon palveluihin. Monessa paikkaa maassamme on merkittävä hoitajapula, eikä alaa koeta kovinkaan houkuttelevana. Näin ollen imagon nostoon ja riittävän henkilöstön saatavuuteen täytyy kiinnittää entistä enemmän huomiota tulevaisuudessa. Hoitavan yksikön henkilökunnan suuri vaihtuvuus johtaa siihen, että helpommin tulee ongelmia, eikä omahoitajajärjestelmää saada toimivaksi.

Viimeisimpänä tulee vielä rahoitus. Kuntia ei voi jättää vanhustenhoidon vaatimusten kanssa yksin. Hyvin monet Suomen kunnat tekivät viime vuonna negatiivisen tilinpäätöksen, joten jokainen uusi tehtävä kunnille vaatii myös lisärahoitus. Näin ollen jos lakiin kirjataan kunnille tulevia lisävelvoitteita, niin niihin tulee taata rahoitus. Kunnille tulee täysimääräisesti korvata kaikki nykytasoon lisättävät palveluvaatimukset.

Kaiken edellä kuvatun huomioon ottaminen ei ole yksinkertaista, joten uusi vanhuspalvelulaki tulee huolella valmistella seuraavan hallituksen toimesta. Lyhyellä tähtäimellä paras ensiapu on positiivisen asenneilmapiirin luominen ja valvonnan lisääminen. Jälkimmäiseen nykyinen hallitus toi jo apuja.  Hyvä kello kauas kantaa, paha kello valitettavasti vielä kauemmaksi.

Sofia Ervasti

Kansanedustajaehdokas Kokoomus

Kategoriat: Uutiset

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *