Talvisodan perintö – isänmaallisuuden ja sovinnon ikuinen voima

Marraskuun 30. päivä vuonna 1939 vihollinen hyökkäsi maatamme vastaan. Se päivä on jättänyt lähtemättömän jäljen Suomen historiaan ja kansalliseen muistiin. Talvisodan syttymisestä on kulunut 85 vuotta, mutta sen opit ja perintö elävät edelleen. Talvisota ei ollut vain taistelu itsenäisyydestämme – se oli koko kansakunnan eloonjäämistaistelu.

Talvisota ei ole vain kertomus siitä, miten pieni kansa puolusti itsenäisyyttään mahdottomalta vaikuttavassa tilanteessa, vaan myös opetus siitä, miten yhteinen tavoite voi yhdistää kansakunnan. Tuolloin entiset sisällissodan viholliset, punaiset ja valkoiset, jättivät taakseen vihan ja katkeruuden. He seisoivat rinta rinnan samoissa juoksuhaudoissa, Talvisodassa puolustamassa isänmaataan. 

Kyky nousta erimielisyyksien yli ja asettaa kansakunnan etu kaiken edelle on yksi Talvisodan suurimmista ihmeistä. Tämä perintö velvoittaa meitä tänäkin päivänä vaalimaan yhtenäisyyttä ja välttämään syviä kuiluja, jotka voivat heikentää kansallista eheyttämme. Yhtenäisyys ei tarkoita samanmielisyyttä, mutta se tarkoittaa kykyä nousta erimielisyyksien yläpuolelle silloin, kun on kyse yhteisestä päämäärästä.

Talvisodan alkamisen muistopäivänä voimme pysähtyä miettimään, miten tämä perintö näkyy arjessamme ja yhteiskunnassamme. Suomalainen puolustustahto on edelleen vahva, ja Ukrainan sodan tapahtumat ovat kirkastaneet monille nuorille sen, mitä veteraanit kokivat omassa elämässään. Se, että olemme saaneet elää rauhassa, ei ole sattumaa. Se on tehty mahdolliseksi heidän uhrauksillaan.

Sotiemme veteraanien keski-ikä on lähes sata vuotta, ja heitä on keskuudessamme enää reilu 1000. Meidän tehtävämme on pitää huolta heidän muistostaan ja heidän meille jättämästään perinnöstä. Veteraanien työn arvo on mittaamaton: ilman heidän uhrauksiaan emme saisi tänä päivänä nauttia vapaasta ja itsenäisestä isänmaasta. Meidän velvollisuutemme on huolehtia siitä, että tämä perintö säilyy ja että Suomi pysyy jatkossakin vahvana, vapaana ja yhtenäisenä. 

Itsenäisyytemme ja vapauden puolustaminen ei ole vain menneisyyden sankaritekojen muistelemista. Se on arjen tekoja, joilla vaalimme yhtenäisyyttä ja isänmaallisuutta. Itsenäisyys ja vapaus vaativat myös uhrauksia ja valmiutta puolustaa niitä tilanteessa kuin tilanteessa. Veteraanien jättämä tunnuslause, ”Kaveria ei jätetä”, kiteyttää sen yhteisvastuun hengen, joka on ollut Suomen menestyksen perusta. Se merkitsee, että pidämme huolta toisistamme, etenkin heikoimmassa asemassa olevista.

Talvisodan ihme ja sen sankarit muistuttavat meitä siitä, mitä merkitsee rakastaa ja puolustaa omaa maataan. Näiden urotekojen ansiosta Suomi on tänään yksi maailman onnellisimmista ja turvallisimmista maista. Kiitos teille, Sankarivainajat ja Sotiemme Veteraanit, että annoitte meille tämän kaiken.

Tämä maa on meidän yhteinen perintömme. Huolehditaan siitä rakkaudella ja vastuulla, kuten veteraanit aikanaan tekivät. Yhdessä voimme rakentaa tulevaisuuden, joka tekee kunniaa heidän uhrauksilleen: itsenäisen ja vahvan Suomen.

Juha Hänninen

Kansanedustaja

Majuri evp.